Rohkea luottamus

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. (Hepr. 11:1 Raamattu kansalle -käännös)

Usko on sitä, että me pidämme Jumalaa uskollisena ja luotamme täysin siihen, mitä Hän on sanonut. Uskon lähtökohta on siis aina Jumalan sana. Jumala puhuu meille Raamatun välityksellä. Hän voi puhua myös Henkensä kautta monin eri tavoin. Tärkeää on se, miten me reagoimme tähän puheeseen. Kun Jumala sanoo meille jotakin, Hän aina odottaa meidän vastaustamme. Kysymys on siitä, tahdommeko me toimia sen mukaan, kuin Jumala on meille puhunut. Vai nostammeko tärkeysjärjestyksessä etusijalle sen, miten sillä hetkellä tilanteen näemme ja ymmärrämme tai miten muiden ihmisten mielipiteet ohjaavat meitä ajattelemaan ja toimimaan.

Usko ei merkitse tosiasioiden sokeaa kieltämistä, vaan se asettaa Jumalan sanan kaiken muun yläpuolelle ja tekee johtopäätökset ja valinnat ennen muuta Jumalan sanan perusteella. “Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä” (Hepr. 11:3). Jumalan sana siis syrjäyttää kaiken inhimillisen älyn ja kyvyn, sillä kaikki inhimillinen ja koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa Jumalan sanan kautta. Sen tähden usko voi olla olemukseltaan - ja sen tuleekin olla! - luja luottamus ja varmuus asioista, joita emme vielä näe, mutta jotka Jumala on sanansa kautta luvannut.

Todellinen usko ei ole luonteeltaan passiivista tai paikallaan pysyvää. Se pyrkii jatkuvasti valloittamaan uusia alueita pimeyden valtakunnalta Jumalan valtakunnalle. Uskon asenteen valitseminen ei olekaan helppoa, sillä vastustajamme Paholainen yrittää erilaisten pelkojen avulla halvaannuttaa ja tuhota uskomme. Raamattu kuitenkin sanoo: “Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu” (Hepr. 10:35, 36).